Gulag

Gulag. Se tarkoittaa työtä isänmaan, sosialistisen vallankumouksen, tasa-arvon, luokkakapinan, fascismin vastaisen taistelun ja progressiivisuuden koneiston puolesta – paitsi toki siellä eläville. Heille se on pakkotyön leiri, joka tarkoittaa kylmää, nälkää, kidutusta ja lopulta kivuliaan hitaasti, mutta lohdullisen väistämättömästi saapuvaa kuolemaa.

Jo tsaarin aikana ihmisiä oli pakkosiirretty ja karkotettu Siperiaan, mutta silloin ainakin aiheesta oltiin rehellisiä. Neuvostoliitolle tuon termin pinnallisinkin käsitys oli vieras. Leninin aikana puhuttiin kuntouttavasta työtoiminnasta, uudelleenkoulutuksesta ja työvelvollisuudesta Siperian jäisissä metsissä. Stalinin tultua valtaan Isä Aurinkoisen kirkas valo poltti pois moiset valheet: niitä ei enää tarvittu. Kun miljoonat ihmiset jonoissa peräkkäin marssitettiin halki hankien hitaaseen jäiseen kuolemaan, kenellekään ei enää jäänyt epäselväksi, mistä oli kysymys: Gulag oli rangaistuslaitos Neuvostoliiton vihollisille ja väärinajattelijoille.

1929 kollektivisointilaki teki maata omistavasta kulak-luokasta kansan vihollisia. Laajemmalti tähän maata omistavien talonpoikien luokkaan käsitettiin myös kaikki vähäisen määrän maata omistavat, maatalouden kollektivisointia vastustavat ihmiset ja lopulta vain Stalinin valtaa vastustavat ihmiset. Neljän kuukauden aikana 60 000 ihmistä vangittiin pakkotyöhön ja yli 180 000 karkotettiin Siperiaan samanmoiseen työhön. Vuonna 1935 800 000 sosialismin ja progressiivisen vallankumouksen vihollista oli vangittuna pakkotöihin leireille ja 300 000 lisää oli karkotettu ilman virallista vankeustuomiota käytännössä samanlaiseen asemaan. Vuosien 1937 ja 1938 massapidätykset nostivat vankien lukumäärää entisestään ja lopulta vuosien 1929-1953 välisenä aikana Gulag-järjestelmään joutui yli 25 miljoonaa ihmistä.

Gulagille joutuminen tarkoittaa hidasta kuolemaa. Virallinen rangaistus saattaa olla mitä tahansa neljästä vuodesta ylöspäin, mutta pitempään vankileirillä olleet osaavat kertoa vasta saapuneille, jäisen helvetin olevan ikuinen. Tuomioita pidennetään tai vapautuspäivät vain unohdetaan, kunnes vanki on kidutettu hengiltä, tai nälkä, taudit ja hulluus ovat tehneet hänestä selvää. Vain harvat pääsevät vankileiriltä pois elossa. He ovat joko onnekkaita, poikkeuksellisen kestäviä, neuvokkaita, moraalittomia tai kaikkia näitä.

Nousevan tähden kylän asukkaita vietiin Gulagille viikkoja junalla. He eivät tiedä tarkalleen missä he ovat, eikä kukaan ole kertonut heille paikan nimeä. Heitä kuljetettiin kylmissä ja täyteen ahdatuissa, ikkunattomissa junavaunuissa. Ensimmäiset kuolivat jo ennen leirille pääsyä. He olivat onnekkaat. Gulag on jossain päin Siperiaa, eikä sillä ole nimeä. Se on vain Gulag.

Gulagilla on helppo menettää ajantaju. Sen asukkaat kyllä näkevät päivänvaloa – silloin kun heitä ei ole eristetty eristysselleihin, mutta monotoniset ja kivuliaat päivät seuraavat toisiaan kopioina toisistaan. Puoli neljä aamulla vartijat herättävät suurissa, kesällä mätänevissä ja haisevissa, talvella kolkon kylmissä hirsimökeissä likaisilla oljilla nukkuvat vangit. Lähes joka yö joku on kuollut – joko kehon tai mielen lopulta annettua periksi. Syötyään kelvottoman ja niukan, homeisesta leivästä, ajoittain ripulia aiheuttavasta vedestä ja ohravellistä koostuvan aamiaisen, lähtevät vangit töihin. He kaatavat puita, sahaavat lankkuja, sulattavat rautaa ja viljelevät maata. Ruokaa he saavat, jos vartijat muistavat heille sitä antaa, tai jos he ovat päässeet vartijoiden suosioon – tarjoamalla näille kehoaan, tai paljastamalla toisten vankien joukosta sosialismin pettureita, joiden kuulustelu ja tappaminen voivat johtaa laajemman oikeistolaisten salaliiton jäljille. Työpäivä kestää kahdestatoista tunnista kuuteentoista tuntiin, jonka jälkeen vangit ohjataan takaisin parakeille syömään aamiastakin kuvottavampi illallinen. Ruoan jälkeen vartijat laskevat vangit, toteavat heitä olevan vähemmän kuin aamulla ja lukevat näille ääneen kommunistista propagandaa. Kun parakkien ovet lopulta sulkeutuvat ja vartijoiden vodka-pullot näiden lämpimissä tuvissa avautuvat,on vangeilla illan hämärässä jokunen tunti aikaa toisilleen. Noina hetkinä, ennen väsymyksen ja unen puuduttavaa raukeutta he voivat muistella sitä, mitä oli olla ihminen ja vapaa.

 

Tämä on sinun elämäsi nyt. Tämä on Gulag.